Ratsuttajan kanssa vol. 2
Edellisessä postauksessani kerroin, miten meillä on käynyt ratsuttaja kevään aikana sisäänratsastamassa 3-vuotiasta Dukea. Luonnollisestikaan ratsuttaja ei tule halvaksi, kun juoksuttaa hänet muutaman kerran viikossa käymään, mutta joskus se on hevosten vuoksi välttämätöntä. Nuoren orin perusratsutuksen lisäksi meillä on ollut ratsuttajan asiakkaana 12-vuotias lämminveriori Lassi.
Lassi tuli meille viime syksynä, mutta on ollut pitkälti joutilaana alkuvuoteen asti. Syynä tähän on ollut ajanpuute sekä sopivan ratsastajan puuttuminen. Ex-ravuritaustasta huolimatta se ei ole koskaan juossut kilpaa, vaan on runkonsa puolesta mallikas ratsun töihin. Alkuun oli epäselvää mitä Lassi osaa. Syksyllä sillä oli vähän köpötelty kentällä sekä ajettu kärryillä pellolla. Parin kerran jälkeen selvisi, että ori osaa avut ja liikkuu suht kivasti käynnissä ja ravissa. Sen kanssa on selkeästi aiemmin joku tehnyt hommia ratsainkin. Kunto oli nollissa, eli 15-20 minuuttia kauemmin se ei jaksanut työskennellä.
Nyt kun Lassi on työskennellyt jo vähän enemmän, on ravi saatu parempaan tasapainoon ja laukannostot alkavat löytyä. Ravissa se on välillä hidas pohkeelle, mutta taas liian herkkä ohjastuntumalle. Tasapaino niiden kesken ei oikeastaan voikaan tulla muuten kuin ratsastamalla. Lisäksi Lassi liikkuu vielä silloin tällöin vinossa, joka voi johtua heikosta lihaskunnosta (vaikka se onkin vähän tuhdissa kunnossa muuten). Samasta syystä laukat nousevat, vaan eivät rullaa toistaiseksi järin hyvin. Takapäähän on tarkoitus saada voimaa maastoilemalla sekä puomityöskentelyllä. Positiivinen seikka on se, että kun laukka lähtee rullaamaan, ei se ole täysin nelitahtista. Ulkonäkönsä puolesta Lassi menisi kyllä liettualaisesta ponista. 😀
Mitään superkilpahevosta ei Lassista ole tarkoitus tulla, mutta varmasti asiallinen harrasteratsu.
Leave a Reply