Postaukset

Ratsuttajan kanssa

Tehdessäni hevosalan töitä alle 20-vuotiaasta useamman vuoden eteenpäin, suurin osa tulonlähteistä oli ratsutettavia nuoria sekä projektihevosia. Jokainen niistä oli meillä 1-3 kuukautta, jonka aikana ne opetettiin kulkemaan liinassa, totutettiin satulaan ja sisäänratsastettiin. Kuitenkin sanonta “suutarin lapsella ei ole kenkiä” pitää paikkansa, sillä en ole (yhtä lukuunottamatta) ratsuttanut ainuttakaan omaa hevosta itse.

Meidän hevosista useampi on jo yli 20-vuotias, joten päätin ostaa loppuvuodesta 2017 puolivuotiaan orivarsan Latviasta. Näimme Dukesta muutamia kuvia ja lyhyitä videoklippejä. Hevosen ostossa on toki aina riski, mutta päättelin, ettei vieroitusiässä olevalla varsalla voi ainakaan olla rasituksesta tulleita vammoja. Niinpä joulukuussa Duke saapui Andrus Kallasteen kyydissä terveenä ja hyvinvoivana.

Minulle oli tärkeää, että Duke oppisi heti sietämään erilaisia asioita, kuten korvien koskettelua, suihkupulloja ym. Oikeastaan sitä ei mitenkään edes opetettu niihin, vaan kaikki tuli arjen mukana. Duke oli suhteellisen ruma ankanpoikanen lapsena, mutta olin varma, että se oli hyvä pohja potentiaaliselle ratsuhevoselle. Pari vuotta Duke sai vain kasvaa ja harjoitella isojen hevosten juttuja. Hyvin nopeasti kävi selväksi, että siitä kasvaa aika helkutan iso hevonen. Siksi se opetettiin 2-vuotiaana ohjasajolle sekä kärryillä ajoon. Ensin olin ajo-opetusta vastaan, mutta täytyy myöntää, että siitä on ollut ainoastaan hyötyä koko hevosen kehityksen kannalta!

Duke on yhä takakorkea, joten odotellaan, että runko tasoittuu.

En tiedä onko tuuria vai vaan käsittelyn tulosta, mutta Duke on äärettömän rauhallinen ja nopea oppimaan. Se ei paljosta hätkähdä, se onkin mielestäni latvialaisten hevosten paras ominaisuus. Eivät ehkä ole älykkäitä, mutta sitäkin järkevämpiä. Ajo-opetuksen kautta Duke tottui selässä oleviin asioihin ja ohjastuntuman sekä oppi äänikäskyjä. Liinassa juoksuttamisen kanssa molemat toiminnot vahvistuivat. Ei olisi ollenkaan hullumpi idea, että kaikki opettaisivat ratsuvarsansa ajolle!

Nyt Duken 3-vuotiskeväänä pohdin vaihtoehtoja sisäänratsastukselle. Vähän ärsytti ja häiritsi, etten sitä voisi itse opettaa ratsuksi. Duke oli kuitenkin jo totutettu satulaan sekä pieneen painoon, joten aluksi ajattelin viedä sen muualle ratsutukseen. Sitten Dukelle tulikin hampaiden vaihtoa ja muuta pikkuvaivaa ja lopulta pamahti koronarajoitukset päälle. Niinpä ori jäi kotiin. Onneksi löysin Lahden seudulta ratsuttajaksi Tiia Ersalan, joka otti Duken ratsastettavakseen meillä kotona. Oikeastaan oli hyvä, että kaikki meni näin – saan seurata hevosen kehitystä kotona ja pystyin itse auttamaan ratsutuksen alkuvaiheessa maastakäsin.

Dukesta ei voi kuin olla ylpeä! Se oppi nopeasti vaaditut asiat, eikä missään vaiheessa käyttäytynyt huonosti. Ei pukittelua, ei riehumista, ei mitään. Selkeästi se on katsonut mallia isoilta pojilta. 😉 Laukkaa päästiin työstämään myös pellolla, isommassa tilassa. Iso kiitos kuuluu tietysti ratsuttajalle hyvästä työstä! Nyt Duke viettää ansaitun kesäloman ja sen ratsutusta jatketaan myöhemmin syksyllä.

Pellolla laukkaamassa.
Vikat duunipätkät ennen kesälomaa!

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *